In this chapter, we identify and present predominant debates at the intersection of ethics and imagination. We begin by examining issues on whether our imagination can be constrained by ethical considerations, such as the moral evaluation of imagination, the potential for morality’s constraining our imaginative abilities, and the possibility of moral norms’ governing our imaginings. Then, we present accounts that posit imagination’s integral role in cultivating ethical lives, both through engagements with narrative artworks and in reality. Our final topic of (...) consideration focuses on the possibility of imagination constituting or constructing new ethical or political frameworks. (shrink)

Temporal experience and its radical alteration in schizophrenia have been one of the central objects of investigation in phenomenological psychopathology. Various phenomenologically oriented researchers have argued that the change in the mode of temporal experience present in schizophrenia can foreground its psychotic symptoms of delusion. This paper aims to further the development of such a phenomenological investigation by highlighting a much-neglected aspect of schizophrenic temporal experience, i.e., its non-emotional affective characteristic. In this paper, it denotes the type of an experience (...) wherein an afflicted individual experiences a pervasive pull or attraction coming from the past, present, and future. By employing Husserl’s account of affection, I argue that such an affectively prominent temporal experience is not yet another abnormality that happens to be present in schizophrenia. Instead, it is indicative of the core disturbance that underpins the schizophrenic temporal mode of experience. I identify such a disturbance as ‘affective modification dysfunction’ and employ it as a core concept with which I synthesize and organise heterogeneous components of schizophrenic temporal experience in their conceptual unity. For the sake of clear description, I organise those components into the following categories: 1.) Time Stop 2.) Ante-festum 3.) Déjà vu/vécu and 4.) Time Fragmentation. I conclude by demonstrating how approaching schizophrenic temporal experience from its affective dimension can further help us better understand its pre-psychotic phase known to precipitate schizophrenic primary delusion, i.e., delusional mood. (shrink)

Delusional mood is a well-recognized psychological state, often present in the prodromal stage of schizophrenia. Various phenomenological psychopathologists have proposed that delusional mood may not only precede but also contribute to the later formation of schizophrenic delusion. Hence, understanding experiential abnormalities involved with the delusional mood have been considered central for the understanding of schizophrenic delusion. Ranging from traditional and contemporary phenomenological and neurobiological accounts, it has been often mentioned that the peculiar affective saliency of the world experience may underpin (...) the emergence of delusional mood. In this paper, I employ Edmund Husserl’s account of affection and affective syntheses to clarify the nature of such an experience and illuminate how this experiential abnormality contributes to the emergence of the delusional mood. I conclude by relating the phenomenological account I advance here with a neurobiological account of aberrant salience hypothesis and chart out a possible way toward mutual enlightenment for both approaches. (shrink)

This paper proposes a metaphysical framework for distinguishing between human and machine intelligence. It posits two identical deterministic worlds -- one comprising a human agent and the other a machine agent. These agents exhibit different information processing mechanisms despite their apparent sameness in a causal sense. Providing a conceptual modeling of their difference, this paper resolves what it calls “the vantage point problem” – namely, how to justify an omniscient perspective through which a determinist asserts determinism from within the supposedly (...) deterministic universe. (shrink)

The following proposes an interpretation of Husserl's sustained exegetical commentary on Leibniz's metaphysics from 1922 (Hua XIV 298300), with reference to textual and historical resources. The leading historical index for the following interpretation is a minor contribution to Leibniz scholarship from 1917 by Dietrich Mahnke, a work with which Husserl was intimately familiar. Textual references are to works by Husserl which would have been available to Mahnke- i.e., the Logische Untersuchungen and Ideen—I as well as relevant notes and lectures from (...) the period ni question. Husserl's brief manuscript from 1922, I claim, can be read as a critique of the Mahnke interpretation that attempts to provide a more expansive and thorough-going phenomenological explication of Leibniz' doctrine of universal harmony. Thereby, Husserl offers some important clues as to how he himself understands his own uses of the terms "monad" and "monadology." The phenomenological reformation of Leibnizian Monadology must be understood as a methodological reconception with internal reference to Husserl's own theory of intersubjectivity. (shrink)

A one-stop resource on the current developments in word order research, this comprehensive survey provides an up-to-date, critical overview of this widely debated topic, exploring and evaluating research carried out in four major ...

This paper gives significance to the concept of continuity in addressing the contemporary mind-body problem. Building upon philosophical definitions and insights from empirical brain science, the paper argues for "ontology of continuity" as a way to bridge between the mental and physical. To overcome the challenge of Kim’s causal overdetermination, the paper introduces a dual-neural process model, where subjective experiences and neural activities co-depend and influence each other in a quasi-parallel manner. This model seeks to reconcile idealism and physicalism, proposing (...) that continuity serves as a fundamental ontological construct connecting the mental and physical realms. (shrink)

This paper explores the liar paradox and its implications for logic and philosophical reasoning. It analyzes the paradox using classical logic principles and paraphrases it as "affirmation of the falsity of the very affirmation." The study draws connections between the liar paradox and Hegel's speculative sentence and suggests it functions as a "quasi-speculative sentence." Additionally, it examines parallels with the logocentric predicament and the determinist's assertion, highlighting their paradoxical nature. Through these analyses, the paper aims to illuminate the fundamental paradoxes (...) in our reasoning and logic. (shrink)

This paper proposes a metaphysical framework for distinguishing between human and machine intelligence. By drawing an analogy from Kant’s incongruent counterparts, it posits two identical deterministic worlds -- one comprising a human agent and the other comprising a machine agent. These agents exhibit different types of information processing mechanisms despite their apparent sameness in a causal sense. By postulating the distinctiveness of human over machine intelligence, this paper resolves what it refers to as “the vantage point problem” – namely, how (...) to legitimize a determinist’s assertion of determinism by placing the determinist within the universe. (shrink)

This paper discusses the philosophical basis of mathematics by examining the perspectives of Kant and Hegel. It explores how Kant’s concept of the synthetic a priori, grounded in the intuitions of space and time, serves as a foundation for understanding mathematics. The paper then integrates Hegelian dialectics to propose a broader conception of mathematics, suggesting that the relationship between space and time is dialectically embedded in reality. By introducing the idea of a hypothetical transcendental subject, the paper attempts to overcome (...) a potential limitation of Kant’s framework, particularly regarding the application of mathematical truths to pre-human reality. This synthesis of Kantian and Hegelian thoughts offers a lens through which the connection between mathematics and reality can be understood, while also acknowledging limitations in both philosophical systems. (shrink)

This paper proposes a new metaphysical framework for distinguishing between human and machine intelligence. By drawing an analogy from Kant’s incongruent counterparts, it posits two deterministic worlds -- one comprising a human agent and the other comprising a machine agent. Using ideas from Wittgenstein and Gödel, the paper defines “deterministic knowledge” and investigates how this knowledge is processed differently in those worlds. By postulating the distinctiveness of human intelligence, this paper addresses what it refers to as “the vantage point problem” (...) – namely, how to make a qualitative distinction between the determinist and the universe where the determinist belongs. (shrink)

This paper proposes a new metaphysical framework for distinguishing between human and machine intelligence by drawing on Kant’s incongruent counterparts as an analogy. Specifically, the paper posits two deterministic worlds that are superficially identical but ultimately different. Using ideas from Wittgenstein, Gödel, and Cantor, the paper defines “deterministic knowledge” and investigates how this knowledge is processed differently in those two worlds. The paper considers computationalism and causal determinism for the new framework. Then, the paper introduces new concepts to illustrate why (...) human and machine agents display different causal characteristics in processing verbal information. Overall, the paper’s framework provides a theoretical basis for the uniqueness of the human mind. (shrink)

This article analyzes the gendered representation of military service in the German YouTube series Die Rekruten (DR) (The Recruits), a popular web series produced on behalf of the German armed forces (Bundeswehr) for recruitment purposes, which accompanies 12 navy recruits during their basic training. The article is situated within research on masculinity and the military, in particular military recruitment. It supplements current scholarship by studying a previously neglected case that is of particular interest given Germany’s antimilitarist culture, which should make (...) military recruitment and military public relations more difficult. The article asks how military service is represented in DR, what its discursive effects are, and what role (if any) masculinity plays in this process. We find support for recent feminist research on military masculinities (including in military recruitment) that emphasizes ambiguity and contradiction. What distinguishes the construction of military masculinity in DR from, for example, recruitment advertisements in the United States or the United Kingdom is its markedly civil character. This not only broadens the military’s appeal for a more diverse audience but also increases the legitimacy of the military and its activities. It does so by concealing the violence that has for the past two decades also been a very real part of what the Bundeswehr does. (shrink)

As past studies of the association between parent-child relationship and problematic internet use show mixed results and are influenced by many factors, this meta-analysis of 75 primary Chinese and English language studies from 1990 to 2021 with 110,601 participants (aged 6−25 years) explored (a) the overall association between parent-child relationship and problematic internet use, and (b) whether the association is affected by their types, country, measures, objects of the parent-child relationship, gender, age, year and publication types. We used funnel plots, (...) Classic fail-safe N and Egger's test to test for publication bias and for moderation with the homogeneity tests. The results showed a negative association between quality of parent-child relationship and problematic internet use (r = −0.18, 95% CI = [−0.20, −0.15]). The moderation analysis found that compared with internet addiction tendency, the association between social media addiction and parent-child relationship was stronger. (shrink)

This article examines two manga, Stop!! Hibari-Kun! and No Bra, which prefigure the increasingly popular anime and manga genre of otokonoko from a queer studies perspective. Otokonoko, also known as otoko no musume, is a genre of manga in which persons assigned male at birth (AMAB) wear women’s clothing and are perceived as attractive women. The term otokonoko (男の娘) is pronounced identically to the term男の子, meaning boy-child; however, due to a pun in the kanji which replaces "child" (子) with "daughter"/"girl" (...) (娘), it translates to “boy-girl”, “boy-daughter”, or sometimes“boy-princess”. It is often translated into English as “cross-dresser”. The genre emerged in the early 2000s and has since become a popular point of reference and conversation both within and outside of anime and manga communities. Both the genre, and its titular characters have become iconic within both Japanese and Western online culture. As with most genres, the otokonoko genre is trope heavy, so I decided to look at works that prefigure the genre to better understand the appeal without the weight of the traditions of the genre weighing too heavily on the content. Both Stop!! Hibari-Kun! and No Bra follow the story of a boy who becomes increasingly attracted to a gender ambiguous character assigned male at birth, but who appears female to most. Both manga are centrally about this conflict between the love interests’ perceived maleness and the protagonists perceived heterosexuality. The article analyses the appeal of each work to both male and trans feminine readers, because what would later become the otokonoko genre is popular with both male and trans feminine readers. It also argues that these manga offer something unique from Western depictions of transgender lives, based on the popularity of manga and anime among Western trans feminine readers. (shrink)

Filosofia voisi keskustelevan luonteensa takia sopia erityisen hyvin avoimeen julkaisemiseen, mutta se ei ole siinä niin pitkällä kuin monet luonnontieteet tai lääketiede. Tässä artikkelissa filosofian alan julkaisemisen kulttuuria tarkastellaan laajasti: aina preprint-julkaisemisesta avoimen julkaisemisen eri muotoihin – myös mahdollisia tulevaisuuden suuntauksia hahmotellaan. Artikkeli käy läpi filosofian lehtien avoimen julkaisemisen käytäntöjä sekä kotimaisissa että kansainvälisissä lehdissä. Myös avoimen julkaisemisen erilaisten tukimuotojen vaikutus julkaisemiseen tuodaan esiin, kun pureudutaan tarkemmin Helsingin yliopiston filosofian alan julkaisukäytäntöihin.

Kirjoituksessa argumentoin, että metafysiikka on ollut valistusta, vaikka se edelleen kaipaa lisää valistumista, kun valistus ymmärretään avoimena prosessina, joka ei ole ajasta ja paikasta riippuvaista. Käsittelen ensin sitä, mitä metafysiikka ja valistus ovat. Sitten lausun länsimaisen metafysiikan historiasta hyvin lyhyesti. Päätän esseen argumentoimalla, että metafysiikka on valistunutta siinä mielessä, että klassisen substanssi-ominaisuus-skeeman sokeasta seuraamisesta on pitkälti päästy eroon. Metafysiikka kaipaa kuitenkin lisää valistusta ja kriittistä tarkastelua, jotta vapaudumme täysin kyseisen skeeman ja modernin predikaatti-logiikan johdatuksen aiheuttamasta kolmesta ongelmallisesta suositusta (tausta)oletuksesta: (1) (...) perustavat partikulaariset yksilöoliot ovat (periaatteessa) laskettavia, (2) ne eivät ole relationaalisia ja (3) ominaisuudet ovat ontologisesti riippuvaisia kantajistaan. (shrink)

In de discussie over prostitutie gaat het vandaag de dag al snel over ‘rechten van de vrouw’ en over ondernemerschap. Daarbij wordt er te gemakkelijk aan voorbijgegaan dat het hier niet gaat om een ‘normaal beroep’. In een sector waarin dwang, armoede en macht een rol spelen, kun je gewoon niet spreken van zelfbeschikking.

Viime vuosina ihmistieteiden kentässä on saanut osakseen paljon huomiota uusi lähestymistapa, jota kutsutaan ”evoluutiopsykologiaksi”. Sen piiristä on esimerkiksi väitetty, että evoluutio on muokannut meidän parinvalintamieltymyksiämme niin, että miehillä on taipumus tuntea vetoa lisääntymiskykyisiltä näyttäviin nuoriin naisiin, pyrkiä parittelemaan aina tilaisuuden tullen mahdollisimman monien naisten kanssa ja olla mustasukkaisia, kun taas naiset ovat taipuvaisia mieltymään iäkkäämpiin miehiin, joilla on valtaa ja resursseja. Luonnonvalinnalla on pyritty myös selittämään mm. raiskauksia.

En tolkning af “Sein und Zeit” (herefter SuZ) kræver en afklaring af værensspørgsmålets rolle i værket, thi holdningen hertil bestemmer vurderingen af de mange enkeltanalyser, der indgår deri. Essayets tese er, at værensspørgsmålet er bærende i hele SuZ – hvilket ikke er så indlysende, som det måske synes. En række tolkninger har søgt at vise, at værensspørgsmålet er et pseudo-spørgsmål, der bør glemmes, men at de enkelte analyser i SuZ i sig selv er interessante . Andre tolkninger går ud fra, (...) at værensspørgsmålet selv aldrig bliver stillet i SuZ, men at der kun foretages en analyse af Dasein . Derfor bliver det et mål at vise, at de to hovedopgaver i SuZ, Daseinsanalysen og destruktionen af ontologiens historie, ikke er to hinanden uafhængige momenter, der hver især skal forberede grunden ud fra hvilken værensspørgsmålet skal stilles, men derimod er selve udfoldelsen af værensspørgsmålet. (shrink)

Hahmottelen tässä artikkelissa tekoälyn historiaa varhaismodernin filosofian aikakaudella 1600–1700-luvuilla. Esittelemäni aiheet ovat hieman erillisiä toisistaan, mutta yhteistä niille on ajatus komputaatiosta tai automaatiosta, eräänlaisesta mekaanisesta laskemisesta tai toiminnasta, jota voi pitää tekoälyn varhaisena lähtökohtana. -/- On kuitenkin huomattava, että pelkkä komputaatio eli informaation käsittely sinänsä ei riitä tekoälylle – kaikkia näitä pyrkimyksiä leimaa tietynlainen epistemologinen optimismi: automatisoidun ajattelun avulla uskotaan saatavan enemmän laadukasta tietoa ja kenties myös uudenlaisia ajatuksia, kun ajatteluprosessi tulee sujuvammaksi. Tekoälyn varhaishistoria liittyy siis nimenomaan inhimillisen ajattelun mekanisoimiseen (...) ja uskoon siitä, että sen avulla voidaan lieventää ihmismielen rajoituksia ja ajatella paremmin. Yhteistä sekä tekoälyn että tietokoneen historialle on kuitenkin laskennan kehitys. (shrink)

Vaikka suurin osa viimeaikaisesta ilmaston lämpenemisestä on ihmisten aiheuttamaa antropogeenista lämpenemistä, yksittäisten ihmisten kausaalinen vaikutus ilmastonmuutokseen on minimaalinen, jopa mitätön. Tämän takia jotkut väittävät, että on harhaanjohtavaa pitää yksilöitä vastuussa ilmastonmuutoksesta. Tällainen argumentointi perustuu perinteisiin vastuutulkintoihin ja -käsitteisiin, joissa vastuun perustana painotetaan toimijan näkökulmaa ja hänen kausaalista rooliaan: jos toimijan teot tai tekemättä jättämiset eivät vaikuta lopputulokseen, hän ei ole vastuussa siitä. Ilmastonmuutoksessa on toinenkin vastuukäsitysten kannalta ongelmallinen seikka, intentionaalisuus eli tahallisuus: ihmiskunta tai yksittäiset ihmiset eivät ole tietoisesti lähteneet muuttamaan (...) ilmastoa. Päinvastoin ilmastonmuutos on syntynyt teollistumisen ja nykyisen elämäntyylimme tahattomana – ja pitkään myös tiedostamattomana – sivuvaikutuksena. Koska omien tekojemme kausaalinen vaikutus sekä niiden tahallisuus tai tahattomuus on luonnollisesti keskiössä arvioidessamme omaa vastuutamme, mahdollinen osallisuutemme vahingon tuottamiseen jää helposti vähemmälle huomiolle. -/- Keskityn tässä artikkelissa osallisuusvastuun (complicity) käsitteeseen ja argumentoin samalla liian yksilökeskeistä ajattelua vastaan. Kollektiivinen toimijuus on otettava huomioon siinä missä yksilökeskeinenkin. Vastuunkantaja ja vastuun peruste ovat analyyttisesti erillisiä käsitteitä, ja niiden tarkastelu voi valottaa vastuukeskustelua ilmastonmuutoksesta. Vastuun peruste voi olla yksilöllinen silloinkin, kun vastuunkantaja on kollektiivinen. Lisäksi argumentoin, että vastuusta puhuttaessa ei riitä katsoa asiaa vain toimijan itsensä kannalta, vaan myös uhrin ja sivustakatsojan näkökulmat on otettava huomioon. Vasta kun vastuukäytäntöjä tarkastellaan ihmisten keskinäisten (usein monimutkaisten) verkostojen ja linkitysten kautta, voidaan saada tasapainoinen kuva vastuumme määrästä ja sen rajoista. -/- Yksilön vastuu ei poista vastuuta kollektiiveilta, kuten valtioilta, ja voimme tehokkaimmin hillitä ilmastonmuutosta esimerkiksi lainsäädännön kautta. Ennen kuin kollektiiviset ratkaisut ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi saadaan toimimaan, vastuu palautuu kuitenkin yksilöille. Vastuun peruste on aina yksilötasolla ja sitä voidaan ainoastaan delegoida kollektiiveille. Ilmastonmuutoksen kohdalla delegointi ei ole vielä toiminut. (shrink)

G. W. Leibnizin mielenfilosofiassa ymmärrykselle on jatkuvasti läsnä erilaisia taipumuksia erilaisiin päämääriin. Nämä taipumukset tai syyt toimia jollakin tavoin saattavat perustua selviin ja tarkkoihin havaintoihin ja olla tiedostettuja ennakkotahtomuksia. Näiden lisäksi mielessämme on epälukuinen määrä epäselviin havaintoihin perustuvia tiedostamattomia ja hetkittäisiä passioita, oikkuja tai hurahduksia. Kun henkilö ryhtyy harkitsemaan toimintaansa, nämä erilaiset taipumukset ja ennakkotahtomukset alkavat ottaa mittaa toisistaan. Prosessin tuloksena on lopullinen tahtomus tai riittävä syy. Kun ymmärrys on muodostanut suosituksen, tahto seuraa Leibnizin mukaan sitä ja toteuttaa ao. toiminnan. (...) -/- Ideaalitapauksessa ymmärryksen suositus on optimi näistä eri suuntiin johtavista syistä. Tavallisesti kyseessä on kuitenkin kompromissi, joka johtuu epäselvien havaintojen häiritsevästä vaikutuksesta harkintaan. Mitä paremmin ymmärrys toimii ja mitä tarkempia havainnot ovat, sen parempi on ymmärryksen toimintasuositus ja sita vahvemmalla ovat selvän ja tarkan joukkue epäselvän joukkuetta vastaan. Kuvaan esitelmässäni ylläolevan tilanteen ja tarkastelen tapoja, jolla agentti voi vaikuttaa toimintaansa. Vertailen myös pikaisesti Hobbesin ja Leibnizin näkemyksiä riittävästä syystä. (shrink)

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia sisäistä yrittäjyyttä luovuuden kautta työkierron kontekstissa suomalaisen keskisuuren kaupungin liikelaitoksessa. Tutkimuksen aineisto koostui teemahaastattelun menetelmällä kerätystä aineistosta, joka analysoitiin abduktiivisen sisällönanalyysin menetelmällä. Tutkimus pyrki syventämään ymmärrystä liikelaitoksen työntekijöiden ja toimihenkilöiden luovuuteen liittyen. Tutkimus käsitteli henkilöstöryhmien luovuutta, luovuuden mahdollistavaa kulttuuria sekä luovuuden kehittämistä ja niiden eroavaisuuksia henkilöstöryhmien välillä. Tutkimuksen perusteella selvisi, että henkilöstöryhmien välillä on eroa siinä, missä määrin he kokevat voivansa vaikuttaa omaan luovuuteensa töissä. Toimihenkilöiden kohdalla aktiivinen subjektin rooli oli yleisempi, kun taas työntekijät kokivat olevansa (...) useissa yhteyksissä objekteja. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että luovuuden kaltainen abstrakti ilmiö voidaan pilkkoa pienempiin palasiin. Ilmiön ymmärtäminen on tärkeää, jotta organisaatiossa voidaan ajatella luovuutta strategisena kohteena ja että sitä voidaan johtaa. (shrink)